Luku IV: Vuosaari Nordsjö

 Edellinen kierros oli tappio Metrobisselle. Myllypuro osoitti, ettei aivan joka metroaseman nurkalta löydykään kuppilaa. Ei ole kuitenkaan syytä lannistua vaan seuraavana päivänä otamme jo uutta matoa koukkuun. 

Vuorossa on toinen kolmesta metron päätepysäkistä eli Vuosaari. Omat mielikuvani Vuosaaresta liittyvät lähinnä satamaan, jalkapalloon ja työläisiin. Myös metroaseman oletin vastaavan mielikuvaa. Saapuessamme asemalle seurueemme, tällä kertaa muuten 2+2+0, oletus suorastaan sirpaloitui.

- Täähän on ihan niin kuin tieteiselokuvasta, toinen alikersanteista pohtii.

Noustessamme metroaseman portaat ylös on tehtävä valinta: oikealle vai vasemmalle. Yhteinen päätös johtaa vasemmalle. Sillan päästä avautuvan näkyvän tiivistää toinen alikersanteista.

- Ei jumalauta.

Eteemme avautuva puistonäkymä on aivan järkyttävän kliininen ja uudenkarhea, ei voida puhua mistään työläistouhusta. Kaiken kruunaa ohikiitävä skeittarinjulli, joka puhaltaa nokkelasti nollia nelikollemme.

Kliininen, mutta yllätyksiä täynnä


Jatkamme hämmennyksen vallassa matkaa kohti jättimäistä ostoskeskusta, joka sijaitsee aivan yksinäisen pilvenpiirtäjän vieressä. Myöhemmin otin selvää, että kyseessä on Cirrus, Suomen korkein asuinrakennus.

- Tää ei nyt ollut yhtään sitä mitä mie odotin, pohdin ääneen.

Onnenpotku on kuitenkin ostoskeskuksen päässä sijaitseva ravintola Fregatti, jonka arvioimme takuuvarmaksi paikaksi kurkunkostatukselle. Päätämme silti tutkia vielä Vuosaaren kliinisiä kerrostalokatuja.

Itä-Helsingiksi alue on aivan liian puhdas ja talot aivan liian uusia. Toinen alikersanteistamme kuitenkin huomaa vihdoin jotain menneisyydestä tuttua.

- Kato, täälläkin on Eestin Herkut.

Vanha kunnon Eestin Herkut! Mutta kuten kuvasta näkyy, jokin siinäkin on pielessä, kun se on sijoitettuna putipuhtaalle kerrostaloalueelle. Toisaalta jotain kertoo kai sekin, ettemme vieläkään uskaltaudu sisälle.

Sisäinen Solarium

Siirrymme pettymysten jälkeen kohti aiemmin bongaamaamme ostoskeskusta. Ihmisten suhtautuminen aiempiin paikkoihin verrattuna on hyvin erilaista, kylmä vilkaisu riittää. Löntystellessämme Fregattia kohti löytyisi vaihtoehtoinenkin illanviettotapa, mutta tällä kertaa sivuutamme sen.

Mistäköhän kertoo, että paikan viereisessä ovessa lukee "Hyökkäystie"

Fregatin ovella meidät huomataan vihdoin.

- Sotilaita, ne ampuu meitä, joukko lapsia huutaa ja juoksee maanisina karkuun.

Jääköön lukijan vastuulle päättää pitikö lasten väite paikkaansa.

Ostoskeskuksen sisällä odottaa jytky: Fregatti onkin vain ravintola, ei ollenkaan sopiva Metrobissen pirtaan. Muutenkin ostoskeskus yllättää muovisuudellaan. 

- Täältä me ei bisseä tulla saamaan, toteaa kokelastoverini osuvasti.

Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin suihkia sukkelasti ostarin läpi. Etsintää on jatkettava.

Pelkkiä smokkeja ja tuulipukuja

Epäuskon ensiaskeleet valtaavat mielen. Ohitamme "Vuotalon", jossa toki olisi baari, mutta senkin habitus on kirjahyllyineen sellainen, että emme yksinkertaisesti raaski mennä sinne. Vieressä oleva taidenäyttely ei myöskään oikein vakuuta. Samppanjalasit sen kuin kilisevät.

Palvelutalon vierestäkään ei jostain syystä kuppilaa löydy. Jatkamme matkaa syvemmälle asuinalueelle. Kun olemme ohittaneet hiljaisen alueen huippunähtävyydet vapaaseurakunnan ja päiväkodin, alkaa epätoivo oikeasti realisoitua mielissämme. Tämä ei voi toistua taas.

- Eihän täällä ole edes ihmisiä missään, toinen seurueen kokelaista laukaisee.

Hän on kuitenkin unohtanut reippaan pikku pyöräilijän, joka urheasti morjesti joukkoamme pari minuuttia sitten.

(Puolalainen kuvituslapsi, toim. huom.)

Viimeinen oljenkorsi

Päätämme palata metroasemaa kohti. Projektista on tulossa melkoinen pannukakku, kun emme onnistu löytämään mistään juomapaikkoja. Lojuessamme epätoivon alhossa metroaseman kupeessa terävä alikersanttimme havaitsee kaukaa tutun kajastuksen.

- Onkos toi Koffin halogeenimainos, joka tuolla hohkaa?

Keidas on löytynyt aavikon keskeltä. Seurueemme siirtyy lähes juoksumarssiin. Edessä todellakin häämöttää kuninkaallinen menomesta, Pub Ulappasilta. Kun olisimme kääntyneet oikeaan alussa, olisimme löytäneet paikan välittömästi.

 Pubin edustalla naisjoukko noteraa varusmiehet välittömästi.

- Päivää, he toivottavat himokkaina.

- Ettehän te tästä voi ohikaan kävellä, kun on näemmä sen verran keveä askel.

Ja kaiken tämän jälkeen menemme silti sisään.

Nurkkiin tarjoilu

Ulappasiltaa vaivaa selkeä varastotilojen puute, oluttynnyrit on kasattu pubin nurkkaan. Omistaja piileskelee puolestaan omassa nurkkakopissaan. Kokonaisuuden kruunaavat vappukoristeet, jotka edelleen roikkuvat aneemisina katosta.

Tunnelma baarissa on melko seesteinen mm-jääkiekon vuoksi, saamme olla hyvin rauhassa. Mitä nyt muutama tyyppi palveluspaikkaa kyselee. Ja toki viereisessä pöydässä tuttu pubiruusukoalitio tarkkailee herkeämättä jokaista liikettämme. 

Oluen puolivälissä toinen alikersanteista tekee terävän havainnon.

- Tais baarimikko naukata omasta pullosta vähän sitä kuuluisaa ilolientä, hän havainnoi

Kaikille eivät hanatuotteet riitä.

Maali ratkaisee

Katselemme rauhassa pelin loppuun ja jätämme Ulappasillan taaksemme. Ovella Pubiruusukoalitio lausuu yhteisen lopputervehdyksen.

- Hei heeeiii, huuto kaikuu korvissa. Taka-ajatukset eivät jää äänensävyn perusteella epäselviksi.

Ulappasillalta on lyhyt matka metroasemalle. Epätoivoisesta alusta ja ennakko-odotuksien romuttumisesta huolimatta Vuosaaren keikka oli todellinen menestys. Kyllä nyt maistuu subi.