Luku III: Myllypuro Kvarnbäcken

Operaatio Metrobisse on saavuttanut melkoisen suosion edellisten tapahtumarikkaiden reissujen jälkeen. Seuraavalle matkalle Helsingin metroasemien syvyyksiin on suorastaan tunkua. Into piukeina pelmahdamme Myllypuron metroasemalle ennätysvahvuudella 2+2+2. Alku lupaa ainakin hyvää, sillä metroasema on tähän astisista askeettisin. Oikeastaan asema tuo mielleyhtymiä lähinnä rakkaaseen itänaapuriimme.

Syöksymme ulos metrosta ja eteemme lävähtää melkoisen kallioinen maisema. Tilataideteoksen ohella huomion kiinnittää Myllypuron ostoskeskus, joka harmiksemme on remontissa. Oikeastaan koko alueen teema tuntuu olevan Under Construction. No, eiköhän muualtakin anniskelupaikkoja löydy.

Onks tääl baareja jossain?

Sukellamme syvellämme Myllypuroon metsäisen puistontapaisen läpi. Puiston habitus viittaa vahvasti siihen, että askeleensa kannattaa valita hyvin tarkkaan, tanssii huumeneulojen kanssa. Asuntoalueen jalkakäytävillä eivät enää uhkaa enää huumeneulat vaan pyöräilijät, joista yksi meinaakin huristaa holtittoman joukkiomme yli.

- Voin minä täällä ajotielläkin ajaa, nainen kuittaa kurvatessaan ohi.

Ihastellessamme alueen kerrostalolähiöarkkitehtuuria huomataan kurkkusalaattiunivormumme ensimmäisen kerran.

 Seuraa häiriintynyt vuoropuhelu, jossa on osallisena Metrobissen ensikertalainen alikersantti sekä kaksi pikkutyttöä.

- Ootteks te mihin menossa, tytöt kyselevät meiltä uteliaana

- Kuhan tässä kattellaan. Satutteks te tietämään jotain hyviä baareja täällä, alikersantti kysyy nohevasti tuskin kouluikään ehtineiltä tytöiltä.

Eivätpä jostain syystä tienneet. Seuraa jäätävä hiljaisuus, jonka jälkeen muun osaston valtaa kiusaantunut nauru.

Saa poistuttaa

Jatkamme matkaa bongataksemme yhä enemmän geneerisiä kerrostaloja ja keskeneräisiä katuja. Löytyypä muistoja puolen vuoden takaakin.

- Onks toi joulukuusi tuolla parvekkeella, toinen alikersanteista pohtii mietteliäänä.

Muu osasto vahvistaa havainnon. Joulu on joillekin jokapäiväistä.

Joulukuusen jälkeen joukko pieniä lapsia huomaa jälleen meidät

- Asento, lepo, lapset huutavat.

Jo aiemmin äänessä ollut alikersantti valitsee sanat tähänkin tilanteeseen.

- Taakse poistu, hän huutaa lapsille.

Tällä kertaa vastaanotto on hieman parempi. Lapset tottelevat käskyä ja pääsemme jatkamaan syvemmälle Myllypuroon. Mitään kovin mielenkiintoista ei vaan tunnu löytyvän.

- Äsken löytyi ala-aste ja nyt on edessä kirkko, toteaa joukon jatkona kulkeva korpraali.

Lause tiivistää aika hyvin alueen tämänastisen tarjonnan.

Onks teil aseita?


Kauaa ei ehdi edellisestä kulua, kun olemme jälleen maahanmuuttajataustaisten nuorten loppumattoman huomion kohteena.

ARMEIJA, huutavat lapset meille.

Sivuutamme lapset kääntymällä nopeasti sivutielle. Tällä kertaa emme kuitenkaan huomaa yhtä asiaa. Näillä lapsilla on polkupyörät.

(kuvituskuva, toim. huom.)

Emme ehdi pitkään kulkea sivupolkua, kun toinen alikersanteista huomaa uhkan lähestyvän.

- Ei saatana ne ajaa meitä takaa.

Pian he ovat pyöräilleet vierellemme täynnä mitä mielenkiintoisempia kysymyksiä.

- Miten teihin voi liittyä?

- Onks teil aseita?

Vastaamme kysymyksiin niin kohteliaasti kuin pystymme, ja samalla alamme liueta takaisin kohti ostoskeskuksen raunioita. Vieläkään ei ole paikkaa löytynyt. Metroaseman Teboilinkin vieressäkin kyyhöttää vain yksinäinen Lada. Ilman kaupan hintaan yleensä kuuluvaa pirtutrokaria.

Himmeä kukkula

Kun paikkaa ei löytynyt vieläkään, päätämme lähteä etsimään Myllypuron urheilupuiston suunnasta. Ohittaessamme metroaseman noteeravat aseman vieressä siestaa viettävät keskikaljakuninkaat läsnäolomme.

- Sotilas! Katse oikeaan päin, karjaisee yksi hemmoista imitoiden samalla letkeästi sulkeisista tuttua elettä.

Urheilupuiston suunta alkaa osoittautua myös tyhjäksi arvaksi. Jäätävän kokoisten hallien jälkeen löytyy vain tie, jolla on elämää yhtä paljon kuin pohjoiskorealaisilla elintarvikemessuilla.

Tien päästä löytyy lopulta melkoinen yllätys: aivan hervottoman kokoinen kukkula. Päätämme kiivetä sen laelle tähystämään, jospa jostain löytyisi paikka missä kurkkuaan kostuttaa.

Kolmen hengen partiomme paras havainto on kilometrin päässä sijaitseva Prisma, joten kapuamme alas kukkulalta pettymys niskassamme.

Tappiomieliala alkaa olla jo melkoinen. Onneksi juuri samalla hetkellä kukkulan viereen kurvaakin bussi, jolla pääsemme ketterästi takaisin metroasemalle. Toiveena olisi löytää jotain matkan varrelta, mutta metroasema tulee eteen liian nopeasti. Peli on menetetty.

Joulusta pääsiäiseen

Alikersantti tiivistää pettymyksen noustessamme metroon.

- Joulua odotettiin, mutta pääsiäinen tuli.

Operaatio Metrobisse epäonnistui siis löytämään Myllypuron metroaseman lähistöltä yhtään sopivaa nautiskelupaikkaa. Onko syynä seikkailijoiden väärät reittivalinnat vai alueen äärimmäisen huono tarjonta? Vaikea sanoa.

Metrobisse ei kuitenkaan jää itkemään, kun maito on jo maassa ja siemen jo kylvetty, sillä seuraava mahdollisuus on vain pysäkin matkan päässä.